fbpx
263

Vielä ehtii katsomaan huippuja


Helsingissä korkean rakentamisen keskustelu on taas noussut enemmän näkyville. Paljon on puhuttanut, miten korkeat rakennukset vaikuttavat kaupunkikuvaan, muuttavat ratkaisevasti Helsingin siluettia, muodostavat varjoisia alueita tai voimistavat tuulia. Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia Helsingin kaupunkisuunnittelun kohtauspaikalla Laiturilla esitteillä olevassa Huiput-näyttelystä. Näyttelyä on mahdollista käydä katsomassa vielä viikon ajan, 17. maaliskuuta asti. Siellä on siis esillä mahdollisia tulevia korkean rakentamisen suunnitelmia ja yleisesti korkean rakentamisen vaikutuksista kaupunkikuvaan. Kuriositeettina nähtävillä on myös kaupungin vanhoja suunnitelmia ja korkeimpia rakennuksia ympäri maailmaa.

Kävin viikko sitten katsomassa kyseisen näyttelyn ja olihan se varsin mielenkiintoinen. Siitä heräsi ajatuksia korkeasta rakentamisesta Helsingissä ja yleensä. Minusta korkea rakentaminen ei kuitenkaan saa olla mikään itseisarvo, niinkuin ei saisi olla vaatimus matalista rakennuksistakaan. Helsinkiin mahtuu korkeita ja matalia rakennuksia. Rakennetaan tilanteen, tarpeen ja ympäristön mukaan. Helsingissä korkea rakentaminen on hyvinkin aiheellista, niinkuin suuressa kaupungissa yleensä. Meillä on asunnoista pulaa, tarvitaan lisää liiketiloja, tarvitaan sosiaalista ja yhteisöllistä tilaa. Ja kaupunkikuvan tiivistyessä työ- ja asiointimatkat lyhenee. En oikein ymmärrä miksi korkeaa rakentamista niin periaatteellisesti vastutetaan. Toki rakentamisessa on edelleen tärkää huolehtia laadusta, suunnitelmissa on huomioitava tuulen kulku ja pidettävä varjoisat alueet minimissä.

Onhan se Helsingin merellinen horisontaalinen siluetti hieno, mutta varsin matala eikä haittaisi jos siihen tyyliteltäisiin hieman korkeita rakennuksia lisäksi.

Mitä mieltä sinä olet?