Junailu avartaa

Tänään kävin Tampereella ja paluumatkan päätin taittaa junalla. Matkalla luin, että tänäänhän on oikein Suomen rautatieliikenteen juhlapäivä. Tasan 150 vuotta sitten taitettiin Suomessa ensimmäinen junamatka rautateitä pitkin. Helsingin Sanomissa oli pääkirjoitussivulla VR:n toimitusjohtajan kirjoitus siitä kuinka rautatieliikenne, yhtenä tekijänä, nosti Suomen nousuun teollisen vallankumouksen aikakausina. Ja selväähän tuo on, juna on nopea ja kätevä tapa liikkua pitkiä ja lyhyempiäkin matkoja.

Samalla luin Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueen junaliikenteen tilanteesta. Pisara-radan suunnitelmaa esiteltiin päivän hesarissa. Siinä on varsin mielenkiintoinen ja liikenteen sujuvuuden kannalta tarpeellinen hanke.

Saadaan lähijunat pois ruuhkauttamasta Pasilan ja päärautatieaseman väliä ja muutama uusi asema lähijunille. Töölöön, keskustaan ja Hakaniemeen tulisi asemat ja ne rakennettaisiin syvälle maan alle. Voisiko jo verrata metroon? Helsingin metrokarttaan voisi lisätä nämä lähijunat? Toivottavasti hankkeelle ei muodostuisi suurempia ongelmia rahoituksen kanssa ja rakennukset päästäisiin aloittamaan ajoissa. Ehkä sitten vuonna 2020 pääsemme kulkemaan pisara-rataa pitkin.

Ja mitä niihin pidempiin matkoohin tulee, niin esimerkiksi tuleva lomamatkamme puolison kanssa. Kesällä aiomme matkailla ympäri Eurooppaa pääasiassa junien avulla. Ja edullisesti interrail-lipulla. Junalla matkustaen näkee ja kokee monia paikkoja, ja on siinä omaa tunnelmaansa. Suunnitelmissa on käydä Barcelonassa, Bilbaossa, Lyonissa, Splitissä ja Wienissä sekä monessa monessa muussa kaupungissa. 🙂

Aikoinaan uskottiin, että junamatkan uskomaton vauhti tekee hulluksi ja siniset lasit voisivat estää tämän. 😉

Mitä mieltä sinä olet?