fbpx

Metropoli tulee, miten käy lähidemokratian?

Helsingin asukkaiden keskuudessa taitaa vallita melko laajalti yksimielisyys siitä, että Helsinki, Espoo ja Vantaa sekä mielellään myös Kauniainen tulisi yhdistää kuntaliitoksella yhdeksi suureksi metropoliksi. Niin monia asioita tehdään jo nyt yhdessä, erilaisten kuntayhtymien kautta, niin miksei sitten tosissaan mentäisi yhteen. Moni asia aina arkipäiväisestä elämästä päätöksentekoon helpottuisi suuresti kun oltaisiin yksi kaupunki.

Uudistus turvaisi palveluita pitkällä aikavälillä eivätkä nämä mainitsemani kuntayhtymät todellakaan ole kovinkaan demokraattisia. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteenliittämisen seikkoja voisi puida lisääkin, mutta nyt on keskusteluun noussut selkeä huolenaihe. Miten käy vaikuttamisen niin suuressa kaupungissa, saadaanko oikeaa lähidemokratiaa aikaiseksi?

Helsingin sanomissa tiistaina 10.4. ehdotettiin kyläpäälliköitä ja lisää äänestämisiä. Metropolin voisi artikkelin mukaan jakaa kaupunginosiin ja valita joka osalle oman pormestarin. Pormestari valittaisiin suoralla vaalilla tietyksi ajaksi. Ehdotuksessa oli myös samalla mietitty näiden suur-kaupunginosien erikoistumisia. Tulevasta metropolista voisi siis löytyä nykyisen perinteisen kantakaupungin lisäksi rantakaupunki, keski-eurooppalaishenkinen pikkukaupunki (townhouse), tiivis puutarhakaupunki, luontoreservaatti ja logistiikan keskus.

Ehdotus suur-kaupunginosien erikoistumisista kuulosti kyllä mielenkiintoiselta. Uusia käytäviä vaaleja tämä kaupunki ei välttämättä kuitenkaan tarvitse. Sen sijaan vaikuttamisen muotoja voisi hakea ihan uudelta suunnalta. Uutta demokratiaa on tekemisen demokratia, joukkoistaminen ja yhteisöllisyys. Ihmiset tarttuvat itse toimeen edistääkseen yhteistä hyvää. Se on osallistumista, yhdessä hallinnon ja lähiyhteisöjen kanssa. Ja tässä suhteessa kaupungin byrokratia on helposti vain tiellä. Kaupungin tehtävä olisi mahdollistaa vapaata kansalaistoimintaa ja näitä tekemisen esteitä olisi purettava. Tästä kerrotaan lisää mm. Sitran sivuilla sekä Sini Korpinen on jo aiheesta kirjoittanut blogiin ja hesariin.

Hyviä esimerkkejä on tässä kaupungissa jo nähty, esimerkkinä nostettakoon ravintolapäivä ja Kallion block partyt sekä toukokuussa tuleva Siivouspäivä. Kaupunki ei tällaisia palveluja pysty tuottamaan, joten eiköhän anneta ihmisille mahdollisuus järjestää näitä.

Varhaisimpana esimerkkinä nousi tässä äskettäin Taste of Helsinki -tapahtuma, jolta kaupunki olisi perimässä järjettömän suuruista 60 000 euron tilavuokraa, ihan julkisesta tilasta. Tapahtuma toisi varmasti lisäarvoa kaupungin asukkaille, ja se on jotain mitä kaupunki ei pysty järjestämään itse. Valtuutetuista ainakin Lasse Männistö onneksi tarttui asiaan ja ehkä tapahtuma onnistuukin lopulta.

Ja vielä muutaman päivän ajan voi keskustan ratikkapysäkeillä kertoa mielipiteensä Guggenheim-museon suhteen yksinkertaisesti kyllä- tai ei-vastauksen kautta. Kyse on katutason demokratiasta, jossa ihmisten mielipide tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmisten nähtäväksi. Lisää näitä! Vaikka viralliseen äänestämiseen ei tuota voi missään nimessä verrata, on se kuitenkin signaali kaupungin asukkaiden mielipiteestä jonkin polttavan kysymyksen äärellä. Hankkeenahan Guggenheim-museo ei minusta ole ihan niin mustavalkoinen, mutta ennen pitkää siihen on vastattava kyllä tai ei. Nyt vastaisin kyllä, ennen kaikkea sen myötä miten paljon hyvää se toisi elinkeinoelämän ja rakentamisen sekä kulttuurin suunnalle. Ja sen kyllä-äänen aion käydä antamassa heti kun keskustan suunnalla seuraavan kerran pyörin.


Mitä mieltä sinä olet?