fbpx

Kaupunkilaisen Teams-kahvit

Etätyösuositus otettiin käyttöön laajalti vuosi sitten. Ehkä Teams-kahvihetket jää historiaan, mutta näyttää siltä, että etätyö on tullut jäädäkseen. On syytä pohtia miten yleistyvä etätyö vaikuttaa kaupunkeihin. Etätyöstä huolimatta kaupunkien vetovoima ei näytä hävinneen mihinkään.

Tilanne vuosi sitten pakotti ison osan organisaatioita miettimään miten työt voisi hoitaa etäältä. Joillekin työnantajille ja työntekijöille etätyö oli tuttua ja toisille aihe oli erittäin vieras, moni varmaan muistaa sanonnan ”etätyö on epätyötä”. Minulla, IT-alan asiantuntijana, on aina ollut joustavat mahdollisuudet tehdä töitä etänä ja olen ymmärtänyt etätyön mahdollisuudet esimerkiksi häiriöttömään työhön. En kuitenkaan osannut aiemmin kuvitella, että sitä tässä määrin joutuisi käyttämään.

Uskon, että työskentelytavat eivät palaa ennalleen ja suurin osa yrityksistä ja työyhteisöistä tulee sallimaan etätyöt. Moni työntekijä varmaan päättää palata toimistoille kun se on turvallista, mutta tuskin jokaisena päivänä. Etätyö tietysti mahdollistaa työskentelyn mökiltä, ja osa on saattanut jopa muuttaa pois kaupungista. Isossa kuvassa ei kuitenkaan voi puhua Nurmijärvi-ilmiön paluusta: Helsingin asuntojen hinnat nousivat tasaisella tahdilla ja väestönkasvu jäi vain lievästi edellisvuosia matalammaksi.

Monelle oma kaupunginosa on tullut entistä tutummaksi ja on mahdollista, että lähialueen kaupunkielämä hyötyy kasvaneesta etätyöskentelijöiden määrästä. Kaupunkien vetovoima perustuu myös keskustojen elävyyteen, palvelujen tiheään tarjontaan ja kiinnostavaan kaupunkikulttuuriin. Lisäksi vetovoimaan vaikuttavat esimerkiksi lähiluonto, puhdas ilma ja turvallisuus. Minusta Helsingillä on näissä kaikissa hyvät onnistumisen edellytykset.

Erilaiset etätyöskentelytilat, co-working hubit ja kansalaisten olohuoneet olivat yleistymässä jo ennen korona-pandemiaa. Esimerkiksi Oodin ja muiden kirjastojen työskentelytilat olivat hyvin suosittuja. Vallitsevassa tilanteessa emme tietenkään voi kokoontua tällaisiin tiloihin. On kuitenkin todennäköistä, että tulevaisuudessa erilaiset yhteistyöskentelytilat siirtävät konttorin lähemmäksi kotia.

Monipaikkaisen työn yleistymisen myötä herää kysymys, että mitä käy kaupungin keskustalle? Itse en usko että se keskusta-alue ihan täysin unohtuu tässä murroksessa. Ei kaikki ravintolat, vaateliikkeet, teatterit ym. voi sijaita juuri sillä omalla lähialueella ja ihan ymmärrettävästi keskusta on monelle tällaiselle looginen paikka. Ja todennäköisesti myös moni toimisto on edelleen keskustassa. Yrityksille toimistosta muodostuu ns. hubi-tila, johon tiimit kokoontuvat tekemään tietyt työt face-to-face ja useimpien yritysten kohdalla tämä toimisto sijaitsisi edelleen keskustassa.

Kaupunkien kannalta keskeinen kysymys on, miten kaupugin vetovoimaa lisäävät alat pääsevät jaloilleen? Miten kaupungin vetovoimaa lisäävät toimijat selviävät pandemia-ajasta ja sen seurauksista? Ja joiltain osin on selvää, että toisilla aloilla palautumiseen menee kauemmin, esimerkiksi turismin osalta tuskin ollaan entisen kaltaisessa tilanteessa kovinkaan nopeasti.

Mitä mieltä sinä olet?